Olen oppinut, että uupumus ei katso aikaa, asemaa tai titteleitä. Kun keho ja mieli pysähtyvät, mukana pysähtyy kaikki – ja silloin ei auta enää suorittaminen, vaan aito pysähtyminen ja uudelleenrakentaminen.
Oma kokemukseni uupumuksesta on tehnyt minusta nöyremmän ja samalla vahvemman. Se opetti, että hyvinvointia ei voi ulkoistaa, eikä palautuminen tapahdu yksin. Jokainen meistä tarvitsee tilaa, jossa voi pohtia, kysyä, epäillä ja etsiä uusia näkökulmia – ilman pelkoa arvostelusta.
Tässä kohtaa työnohjaus nousee arvokkaaksi voimavaraksi. Se ei ole vain ammatillista sparrausta, vaan turvallinen tila, jossa voi pysähtyä, kuulla itsensä ja löytää uusia suuntia. Työnohjaus auttaa jäsentämään kokemuksia, vahvistaa itsetuntemusta ja tuo arkeen välineitä, joilla voi vaalia omaa jaksamistaan pitkällä aikavälillä. Oman työohjaajani yksinkertainen kysymys. ”Oletko väsynyt?” pakotti myöntämään, että olen väsynyt. Jos yrittää vain tehdä koko ajan enemmän, ei ole toimiva ratkaisu.
Kun olen itse saanut kulkea tämän matkan, tiedän mistä puhun. Siksi haluan rohkaista jokaista, joka huomaa väsymyksen hiipivän elämäänsä: pysähdy ajoissa, hae tukea ja uskalla ottaa oma hyvinvointisi vakavasti. Elämä on liian arvokas elettäväksi uupumuksen sumussa. Pilvien ja sateen takana paistaa aurinko.
Jos sinua mietityttää miten työnohjaus voisi auttaa sinua, niin varaa aika maksuttomaan kartoituspuheluun, kohdasta ajanvaraus
